Ei ehkä saisi kirjoittaa tätä, ettei kukaan suutu, mutta Kalevi on pienimuotoinen lellikki. Se vaan on niin mörkö ja tinttaiita. Ja Kalevi saa aina kaiken anteeksi, vaikka se tekisi mitä. Kalevi saapui n. 6kk Möksmön jälkeen Eurasta keskeltä mettää mun luo. Eli se syntyi huhtikuussa 2006. Sain viestin kaverin kaverin kautta, että ois kissanpentu vapaana ja jos sitä ei kukaan ota niin sen käy köpelösti. No eikähän se ollu sitte siinä.
Kalevi oli suhteellisen rasittava pienenä pentuna. Sillä oli joku ADHD koska se ei voinut koskaan olla paikoillaan ja hiljaa. Varsinkaan yöllä. Kalevin saavutuksiin kuuluu mm. 2,5m korkean pönttömuurin taakse putoaminen ja rivitalon katolla hengailu (karkasi verkotetulta parvekkeelta). Nyt vanhemmilla päivillä Kale on hieman rauhoittunut. Kalen paras kaveri on Sulo. Ja ehkä Möksmökin vähäsen, silloin kun Möksmöllä ei ole egopäivät menossa. Dani sillai kaukaa ja todella salaisesti - silloin kun se nukkuu. Pipsasta Kale ei vielä oikein diggaa, mutta en ole epätoivoinen - kyllä se siitä ihan pian. Ne osoittaa jo hengailunmerkkejä! Kalevilla meni n. 3 vuotta, että se alkoi tykkäämään Sulosta. Eli hän on aika suppea, se miettii tarkkaan, kuka on hänen arvoinen. Pitkätukan se hyväksyi noin vuoden päästä - osoitti sen makoilemalla sen mahan päällä :D
Kale on mamman pieni vauvapoika, jota hävettää suunnattomasti, jos joku näkee, että sitä hassuttaa, joten se saapuu aina pimeällä mun kainaloon ja kehrää ja pumppaa ja leipoo ja veivaa. Joka päivä. Jos sitä ei meinaa näkyä, niin huutelen sängystä tai sohvalta, että KALEEEE, TUUU!!! Ja menee muutama sekunti ja Kale syöksyyyyy viereen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sanony jotaki